LOTMS

Tilasin Life on the Murder Scenen useita viikkoja sitten, ja kun eilen huomasin sen tulleen mä melkein hypin ilosta (oisin hyppinyt mutta kun on juuri tullut kesken koulupäivän kotiin ja on sellasessa kunnossa että hyvä jos pysyy pystyssä niin tyytyy mieluummin vain hymyilemään leveästi ennen kuin kaatuu sänkyyn). Ja nyt, kun oon kuunnellut cdn kaks kertaa, kattonut ensimmäisen dvd:n eli video päiväkirjan kaks kertaa ja toisen dvd:n, jossa live-esityksiä ym ja musiikki videoita ja niiden making of- videoita, kerran, voin sanoa että se on vaan jotain siisteintä ikinä. Tai siis, rakastan tota video päiväkirjaa ihan mahdottomasti, koska paljon haastatteluja ja juttua videoista ja kaikkea kivoja juttuja. Mulla oli ehkä keskittyneimmät kaksi tuntia koko elämässäni kun katoin sitä. Toinen dvd oli myös kiva, koska rakastan MCRn live esityksiä kun ne on vaan jotenki niin... energisiä? Ei tuu mitään hienompaa sanaa mieleen nyt.

Harmittaa että huomenna pitää mennä kouluun, haluisin vaan jäädä kotiin ja kattoo noi taas uudestaan.

Alku

Sairas poika täällä hei, luet nyt uusinta blogiani, no motivationia. Voin sanoa että tässä vaiheessa ei oo vielä aavistustakaan tän blogin tulevasta sisällöstä, sain itseasiassa about vuorokausi sitten keskellä yötä ajatuksen että hei, mähän kasaan uuden blogin kun en vanhaan jaksa enää kirjoittaa. Ja ja. Sillee.

Voishan tähän pienet esittelyt heittää vaikka kaikki mun tulevat lukijat on varmaan vaan kavereita jotka tuntee mut jo. (en siis mitenkään sillä etteikö tätä saisi muutkin lukea, tietenkin saa ja mielelläänkin, mutta kun ketään ei yleensä kiinnosta.)

Siis, olen Sick boy, 15-vuotias outo lapsi Jyväskylästä joka etsii itseään ja tykkää hyvästä musiikista (= My Chemical Romance on ehkä jotain ihaninta ikinä). Yrittää muistaa hengittää ja pelkää vähän kaikkea, erityisesti muita ihmisiä ja ehkä itseäänkin. Harrastan kitaran soittoa, piirtelyä, kirjoittamista ja turhaa miettimistä.

No uh, se oli aika lyhyt ja epäonnistunut esittely, mutta tykätkää musta ja antakaa anteeksi.